Nimet yhdistävät suomalaisia ja namibialaisia

Nimet yhdistävät suomalaisia ja namibialaisia

"Miksi Namibiasta löytyy kymmeniä Marttoja ja Väinöjä? Mitä kaiman rooli merkitsee Ambomaalla? Minna Saarelma-Maunumaan tuoreessa väitöskirjassa tarkastellaan eurooppalaisen kulttuurin vaikutuksta namibialaisiin henkilönimiin. Suomen Lähetysseuran kustannusjohtaja, fil.tri Minna Saarelma-Maunumaa väitteli tämän vuoden maaliskuussa tohtoriksi namibialaisista henkilönnimistä. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli selvittää eurooppalaisen kulttuurivaikutuksen aiheuttamaa murrosta Namibian amboheimojen henkilönnimisysteemissä: Mitä perinteiselle afrikkalaiselle henkilönnimisysteemille tapahtuu, kun se joutuu kosketuksiin länsimaisen kulttuurin ja kristinuskon nimikäytäntöjen kanssa? Mitä toisesta nimisysteemistä omaksutaan ja missä muodossa? Millaisia vaiheita tässä prosessissa voidaan erottaa, ja mitkä sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät niihin vaikuttavat? Väitöskirjan nimi on "Edhina ekogidho - Names as links: The encounter between African and European anthroponymic systems among the Ambo people in Namibia" (Edhina ekogidho - Nimet yhdistävät: Afrikkalaisen ja eurooppalaisen henkilönnimisysteemin kohtaaminen Namibian Ambomaalla). Se ilmestyy lokakuussa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamana. Saarelma-Maunumaan tutkimus on luonteeltaan tieteidenvälinen, vaikka sen pääpaino onkin ambojen henkilönnimistön kielitieteellisessä tarkastelussa. Yhtymäkohtia on runsaasti etenkin antropologiaan (ambojen perinteisten nimikäytäntöjen selvittäminen) sekä kulttuuri- ja kirkkohistoriaan (Ambomaan kulttuurimurrokseen liittyvien tekijöiden analysoiminen). Keskeisenä tutkimusaineistona on Ambomaan kolmen luterilaisen seurakunnan - Elimin, Okahaon ja Oshigambon - kirkonkirjoista (1913-1993) poimittu 10 920 henkilön nimet kattava kastenimiaineisto. Tärkeitä lähteitä ovat myös suomalainen ja saksalainen lähetyskirjallisuus ja arkistomateriaali, samoin kuin Namibiassa ja Suomessa tehdyt haastattelut. Tutkimus kattaa ajanjakson 1800-luvun lopulta aina 1990-luvun lopulle asti. Ambojen henkilönnimisysteemi on tänä aikana käynyt läpi prosessin, joka on johtanut useiden perinteisten nimikäytäntöjen murtumiseen. Merkittävimpiä tekijöitä tässä murroksessa ovat olleet suomalainen luterilainen lähetystyö (Suomen Lähetysseura aloitti työn Ambomaalla vuonna 1870) sekä Saksan ja myöhemmin Etelä-Afrikan siirtomaavalta, samoin kuin maan vuosikymmeniä kestänyt itsenäistymistaistelu, joka johti vuonna 1990 Namibian itsenäistymiseen. Suomalaiset nimet omaksuttiin lähetystyöntekijöiltä Perinteisen nimisysteemin vallitessa ambolapselle annettiin pian syntymän jälkeen väliaikainen nimi, joka liittyi yleensä johonkin syntymähetken aikaiseen tapahtumaan (Mvula 'sade', Uukongo 'metsästys'). Muutaman viikon iässä lapsi sai isältään varsinaisen nimen. Nimi annettiin useimmiten jonkun sukulaisen tai ystävän mukaan, ja kaiman rooliin kuului huolehtia lapsesta monin tavoin. Varsinaisen nimensä ohella ambot käyttivät myös patronyymejä (isän nimeen perustuvia lisänimiä) sekä erilaisia lempinimiä. Ambojen henkilönnimistön murros käynnistyi varsinaisesti vuonna 1883, jolloin alueella toimitettiin ensimmäiset kasteet. Lähetystyön alkuaikoina ambot omaksuivat lähes yksinomaan raamatullisia ja eurooppalaisia kastenimiä. Varsinkin suomalaiset nimet olivat suosittuja, mikä selittyy pitkälti ambojen perinteisellä kaimakäytännöllä: lapset haluttiin nimetä suomalaisten kaimoiksi. Suosituimpia ambonaisten kastenimiä ovat olleet Selma, Maria, Martta, Hilma, Ester, Aina, Johanna, Loide, Helena ja Anna. Miesten kastenimistä suosituimpia ovat olleet Johannes, Petrus, Andreas, Paulus, David, Tomas, Mateus, Erastus, Simon ja Filemon. Suosittuja suomalaisnimiä ambomiehillä ovat olleet muiden muassa Armas, Eino, Heikki, Martti, Toivo ja Vaino (Väinö). Namibian itsenäisyystaistelun keskeisen hahmon Andimba ('jänis', aiemmin Herman) Toivo ya Toivon sukunimi merkitsee yksinkertaisesti Toivo Toivonpoikaa. Myös alun perin suomalaisia sukunimiä on Ambomaalla omaksuttu kastenimiksi, kuten Hynonen (Hynönen), Petaja (Petäjä) tai Rautanen. Nykyään noin joka viidennellä ambolla on suomalaislähtöinen etunimi. (Namibian väestöstä noin puolet on amboja.) 1950-luvulla, jolloin ajatus itsenäisestä Namibiasta alkoi kiehtoa amboja, afrikkalaiset nimet alkoivat tulla suosituiksi kasteniminä. Käytännöksi vakiintui pian kahden (tai useamman) nimen järjestelmä, jossa ensimmäinen kastenimi on raamatullinen tai eurooppalainen ja jälkimmäiset ambonimiä. Suosituimpia naisten ambokastenimiä ovat olleet Magano 'lahja', Ndinelago 'olen onnellinen', Ndapewa 'minulle on annettu', Nelago 'onni' ja Ndakulilwa 'olen lunastettu'. Miesten ambokastenimien kärjessä ovat taas Natangwe 'hän olkoon ylistetty', Panduleni 'kiittäkää', Tangeni 'kiittäkää', Elago 'onni' ja Ndeshipanda 'olen mieltynyt siihen'. Ambojen nimisysteemin murrokseen kuuluu myös patronyymien korvautuminen eurooppalaistyyppisillä periytyvillä sukunimillä. Ensimmäiset sukunimet otettiin Ambomaalla käyttöön 1950-luvun lopulla. Sukunimekseen ambot ovat yleensä valinneet jonkun esi-isänsä varsinaisen (yleensä afrikkalaisen) nimen tai lempinimen. Kahden erilaisen nimisysteemin kohtaaminen on Ambomaalla johtanut uuden nimisysteemin syntyyn, jossa on niin eurooppalaisia kuin afrikkalaisia elementtejä. Vaikka ambojen henkilönnimistö näyttää päältä katsoen varsin eurooppalaistuneelta, monet perinteiseen nimisysteemiin liittyneet tavat ovat edelleen käytössä, kuten tapa antaa lapselle väliaikainen nimi heti syntymän jälkeen. Myös kaiman rooli on ambokulttuurissa säilynyt vahvana. Ambojen henkilönnimistössä tapahtunut prosessi on ollut huomattavan nopea. Siirtyminen perinteisestä yhden nimen ja patronyymin systeemistä eurooppalaistyyppiseen useamman etunimen ja sukunimen systeemiin vei Ambomaalla vain noin sata vuotta. Keskiajan Euroopassa vastaavat nimimurrokset kestivät useita vuosisatoja. Tietoja väittelijästä: Minna Saarelma-Maunumaa on syntynyt vuonna 1960 Dar es Salaamissa Tansaniassa ja kirjoittanut ylioppilaaksi Tampereen normaalikoulusta vuonna 1979. Hän työskentelee kustannusjohtajana Suomen Lähetysseurassa. Yhteystiedot: p. työ (09) 129 7331, gsm 050-352 2068."

Minna Saarelma-Maunumaa

http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/2003_258.pdf

Virittäjä, Vol 107, Nro 2 (2003)

2003

PDF

Finnish